Kulttuurirelativismi vai yleisten ja yhtäläisten ihmisoikeuksien julistaminen? Tämä kysymys on perustavanlaatuinen jokaiselle ajattelevalle ihmiselle. Missä määrin on oikeus puuttua vieraan ympäristön asioihin? Missä menee raja, että vierestä katsominen on avunanto (ihmisoikeus)rikkomukseen? Kansainväliseen oikeuteen koulutetut menevät doktriinimaisine ihmisoikeusjulistuksineen maahan kuin maahan ja paukuttelevat papereita pöytään että nyt saamari laitetahan asiat kuntoon tässäkin maailmankolkassa. Neokolonialismia vai rohkeata aloitteellisuutta? Historioitsija/akateemikko istuu kirjastossaan ja tutkii, esittää kysymyksiä, ei valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Pelkuruutta vai viisautta? Itse vastaan, että historioitsijan tehtävä ei ole kertoa muille, mitä pitää tehdä. Historioitsijan tehtävä on tutkia ja kyseenalaistaa, lähteisiin ja kriittiseen ajatteluun nojaten. Siksi historianopiskelija Kortekangas ei tänään mennyt Keiko Fujimorin vastaiseen mielenosoitukseen (Keiko siis presidentinvaalien toisella kierroksella, joka pidetään viikon päästä). Kyseessä on Fujimorien problemaattisuudesta huolimatta demokraattiset vaalit, enkä mielestäni voi tulla toiseen maahan ja kertoa paikallisille miten heidän pitää äänestää. Mutta paikalliset opiskelutoverini menivät mielenosoitukseen, ja professori totesi meille neljälle, jotka luennolle olimme tulleet, että eiköhän lähdetä kaikki marssille. Minuun on täällä tehnyt suuren vaikutuksen se, miten yhteiskunnalisesti aktiivisia sekä opettajat että opiskelijat yliopistossa ovat. Useat professoreista ovat aktiivisia politiikassa tai ainakin poliittisessa debatissa mediassa. Suomessa professorin ja jopa opiskelijan poliittista sitoutumista aina vähän karsastetaan. Kumpi on sitten parempi, siihen en vastaa, mutta kaksi erilaista käytäntöä ainakin.
Annoin Perulle pikkusormen ja se on kyllä viemässä koko kättä. Poistun maasta reilun kuukauden päästä, mutta tiedän, että ajatuksiini jää kytemään hyvin paljon asioita tästä maasta. Jankuttamisen uhallakin sanon taas, että onpahan (ollut) opettavainen kevät! Ja ihailun ja viihtymisen lisäksi tunnen jonkinlaista voimattomuutta (ei, en halua käyttää sanaa sääli), kuten jo totesin edellisellä kerralla. Kukin vuorollaan on käynyt hyväksikäyttämässä maata ja sen väestöa (espanjalaiset, britit, jenkit, valkoinen tasavaltalaiseliitti). Ja juuri tässä piilee taas neokolonialismin peikko, minä länsimaalainen, joka puhun kehitysmaasta, sen ihmisistä, suunnittelen gradua alkuperäisväestöistä, mutta unohdan puhua heidän kanssaan. Espanjan prepositio “sobre”=” ”-sta/stä ja toisaalta päällä, yllä” on tässä yhteydessä käyttökelpoinen. “Hablo sobre los indígenas, voy a escribir mi tesis sobre los indígenas”, puhun alkuperäisväestöstä, kirjoitan gradun alkuperäisväestöstä ja samalla heidän päidensä yläpuolella, piiloutuen akateemisten diskurssien todellisuuteen astumatta sisään siihen loputtomaan ongelmien labyrinttiin, joka tämä maa on. Ja toisaalta, mikä oikeus minulla on tulla sanomaan, että “joo hei mä oon muuten lukenu tuolla yliopistolla, et tää maa on ongelmien labyrintti”.
Ja silti, en halua luovuttaa. Elämän tärkein päämäärä on eläminen, ja se koskee kaikkia meitä. Amin Maaloufin loistavissa esseissä on tähänkin tilanteeseen sopivaa pohdintaa. Fantastinen ajatus tässä, Perunkirjoittelija mukaillen kääntänyt kirjasta Le Dérèglement du monde:
Toisen kulttuurin kunnioittaminen tarkoittaa sen kiel(t)en ja kirjallisuuden, taiteen ja musiikin hyväksymistä ja kunnioittamista. Mutta esimerkiksi hirmuvallan, kastilaitoksen, pakkoavioliittojen tai väkivallan sietäminen kulttuurirelativismiin nojaten (=eipä ole minun asiani) ei ole kunnioittamista, vaan rasismia, apartheidia, (alitajuista) tietoisuutta siitä, että toisen rodun tai kulttuurin edustajan ihmisarvo ei ole yhtä tärkeä kuin oma ihmisarvo.
Tämäkin on vain yksi näkemys, ja kuten joka ikinen asia tässä maailmassa, p r o b l e m a a t t i n e n, mutta itse pidän muotoilua ja sisältöä erinomaisena.
Phuuuh... ...totisesti. Nyt tuli taas tällaista tekstiä. Hyviä päiviä silti ollut taas tässä mahtavassa kaupungissa, on ehditty rentoutua ja rantsuillakin kaiken opiskelun, työn ja mietiskelyn lomassa. Kuvassa sortodiskursseista hetkeksi ystävien ja hyvän ruoan seuraan vapautunut historioitsija. Mutta voi marsu-parkaa lautasella, minkälaisen sorron uhri se nyt sitten vasta onkaan! “Cuy” on yksi Perun perinteisistä ruokalajeista, ja varsin hyvää on sen liha! Hyvät chilisoossit siihen vielä päälle niin ai ai kun maistuu!
Hola Otso! Tänk att det redan nästan är dags att åka hem. Jag har av din ploki fått för mig att jag nog trots allt måste göra ännu en tripp till SYdamerika och se lite mer av Peru.Du är ganska HC som äter marsvin! Själv våga jag bara smaka på Lama.
VastaaPoistaSoffe vill att du kommer o kollar på Justin Biebers "never say never" film med oss sen när du e tillbaka i Åbo. Vi kan sno ett marsvin från min kusins dotter, grillen står på gården o väntar...
Saludos!
Kiinnostavaa luettavaa jälleen, Otso! Annoksesi lautasella näyttää sekin hmmm... no joo, kiinnostavalta. Edelleen hyviä kokemuksia sulle siellä ja sitten kipinkapin Suomeen kertomaan! Haliterveisin Vuke-tätsä
VastaaPoistaJo Sofia d känns no verkligen konstigt att d bara en femtedel kvar av hela reissun nu! Men kiva att fara hem ocksâ när man har ngt att se fram emot (never say never med Sofia&Sofia) Saludos dit ocksâ, njut av sommaren!
VastaaPoistaVuke tällästa tekstiä nyt tuli välistä,ens kerralla sitten taas vähän kepeämpää tavaraa! :) Hyvää kesänalkua ja johan mä kuukauden päästä olen siellä sitten kertoilemassa Rymättylän kallioilla!
Mulla on hirmu ikävä, onneksi enää kuukaus! Täällä koulu loppumetreillä, enää kaksi koetta, ja loppuviikko pelkkää löysäilyä. Toukokuun 3. viimeinen päivä, ja ulkona on +9 ja sateista! Ei oikein tunnu kesältä, mutta kai se sieltä vielä tulee!! Nähdään kuukausen päästä!
VastaaPoistaOhho! Det är intressant, som du skriver, att placeras i en omgivning där helt andra lagar och villkor gäller. Som historiker kan man alltid hänvisa till sin roll som iakttagare av händelser, men som person fungerar man som alla andra. Det juridiska ramverket placerar folk i grupper av utomstående, förbrytare och offer. Det är uppenbart att en sådan kategorisering inte stämmer in på verkligheten. Är någon utsomstående i dagens värld eller bidrar vi alla till globala händelser? Det är någonting globalister kan fundera på.
VastaaPoistaJag ser verkligen fram emot att träffa dig snart igen och kanske vi hinner besöka lite Erstan till och med :)
Den där rottan på tallriken tror jag inte att min mage skulle smälta längre. Däremot skulle jag gärna mumsa i mig några avocadon på plats och ställe!
Mukavaa lukea taas näitä sun juttuja! Opintoihin kohdistamasi innostus tarttuu jo näin netin kauttakin, eli tässähän on ruvettava omaa dippatyön aihetta jo pohtimaan. Toi jyrsijä sun lautasella chilikastikkeineen näyttää siltä, että niin sanotusti perästä kuuluu, viimeistään seuraavana päivänä. :D
VastaaPoistaKalenterista on kiva todeta, että oot jo muutaman viikon päästä täällä! Suunnittelimme Tuomaan kanssa jokunen päivä sitten venereissua Saimaalle, aiheestahan oli meillä jo aiemmin puhetta. Projekti on kivassa myötätuulessa, joten eiköhän lähdetä heinäkuussa moikkaamaan Savonlinnaa!
-Päty
Yo boys ja pâ bâda sprâk, ihan mahtavaa tulla kohta kotiin ja nähdä teitä molempia ja ylipäänsä kaikkia! Nyt näyttää melkein varmalta, että Ollanta Humala on voittanut tämän päivän presidentinvaalit (tai siis toisen kierroksen). Tuntuu siltä, että pienempi paha voitti ja Perulla on toivoa. Jee! Ja kesällä nähdään! Jee!
VastaaPoista