tiistai 26. huhtikuuta 2011

Merkintöjä matkoilta




Tämä kuvio esittää Perun yhteiskunnan traagisen historian pähkinänkuoressa (joka eittämättä kyllä kovasti muistuttaa kolmiota!). Pieni ylempi kolmio kuvaa valkoista eliittiä, ja suuri alempi kolmio kansan suurta enemmistöä. Tyhjä tila kolmioiden välissä ilmaisee kommunkiaation puutetta eliitin ja kansan välillä. Eliitin ja kansan maantieteelliset analogiat ovat rannikko ja vuoristo. 1900-luvun alussa Lima oli vielä valkoisten asuttama kaupunki, jonka yläluokkaiset asukkaat eivät useinkaan olleet nähneet Andien alkuperäisasukkaita, puhumattakaan että olisivat kommunikoineet näiden kanssa – yhteistä kieltä ei sitä paitsi ollut. Vuosisadan alussa valkoisia oli 200 000, alkuperäisasukkaita 3 miljoonaa. Vaikka talouden kehitys ja teollistuminen toivat 1900-luvun kuluessa suuret väestömassat kaupunkeihin (Liman eliitin suureksi järkytykseksi), ja vaikka seka-avioliitot ovat tehneet tehtävänsä väestön sekoittajana, on eliitin ja kansan vastakkainasettelu edelleen näkyvissä Perun yhteiskunnassa. Minä opiskelen yksityisyliopistossa, jonka lukukausimaksuihin ei ole varaa kuin yläluokalla, ja se kyllä näkyy ihmisten ulkonäössä ja asenteissa. Lainaan erästä kaveriani yliopistolta: “Kyllä, olen elitisti ja rasisti, mutta useimmista muista poiketen olen tietoinen siitä ja yritän taistella sitä vastaan.” On tietenkin itsestään selvää, että “valkoinen” on Perussa, kuten kaikkialla, sosiaalinen kategoria, joka viittaa lopulta vähemmän ulkonäköön kuin saavutettuun asemaan yhteiskunnassa. Yliopiston opetus on aivan fantastisen hyvää, mutta vaihtokauppa on se, että aikamoisessa kuplassa täällä elän. Nyt on tosin luvattu, että viimein pääsen vapaaehtoistyöhöhöni ensi viikonloppuna (joo tiedän, aina sama virsi).

Kahtena viime viikonloppuna olen matkustellut. Ensin menin kahden suomalaisen kaverini (Jasmin, Hannika) kanssa Matucanaan Liman lähelle. Matkustimme paikallisbusseissa neljä tuntia perjantaina, ja yövyimme sitten Matucanassa. Aamuvarhain lähdimme vaellukselle, ja kahdeksan tuntia myöhemmin olimme nähneet vehmasta vuoristomaisemaa, idyllisiä pikkukyliä, vesiputouksia, aaseja, koiria, kanoja ja lehmiä.

Pääsiäisenä olin Arequipassa, Perun toiseksi suurimassa kaupungissa. Matkustimme kämppisporukalla 20 tuntia bussissa (seitsemän henkeä, neljä kansallisuutta: suomi, saksa, ranska, belgia) raikkaaseen vuoristoilmaan ja kesäiseen auringonpaisteeseen. Arequipa on todella kaunis, (tuli)vuorten ympäröimä kaupunki. Lauantaina teimme reissun Cañon de Colcaan, maailman syvimpään kanjoniin. Dramaattisten, uskomattomien maisemien lisäksi paikka on tunnettu kondoreistaan. Ja kondoreita näimmekin, valtavat linnut kaartelivat vain muutaman kymmenen metrin päässä näköalapaikalta. Kunnioitusta herättäviä eläimiä, kerta kaikkiaan. Ja vuoristossa kun olimme, oli joka paikka täynnä laamoja ja alpakoita.

Pääsiäissunnuntaina olin kämppisteni Auroren ja Miriamin kanssa messussa Arequipassa, aikamoinen kokemus! Pappi muisti muun muassa saarnassaan sanoa, että protestanttien on turha kuvitella, että heidän uskonsa olisi oikea. Ei siis mitään kovin ekumeenista menoa paikallistasolla vaikka paavi päästelikin samanaikaisesti menemään kaikilla Baabelin kielillä Vatikaanissa. Pitkäperjantaina seurasimme kanjonin läheisessä Chivay:n pikkukaupungissa ristikulkuetta. Hieno tunnelma, vaikka organisointi oli kyllä tyypillisen perulaista. Torvisoittokunta soitti jo täysillä ja ihmiset odottivat kirkon ulkopuolella, mutta kukaan ei ollut muistanut rekrytoida ristin kantajia kulkueeseen. Kulkueesta vastaavan papin huitoessa ja huutaessa puolipaniikissa “vamos! la cruz, por favor, la cruz!”, yritti apumies saada porukkaa kasaan, ja lopulta muutaman sattumalta paikalle osuneen voimin (itse jouduin kieltäytymään kunniasta seuraavan aamun aikaisen herätyksen takia) saatiin risti raskaine jalustoineen ylös – se tosin osui noustessaan saarnastuolin sivuun ja nökötti sitten kulkueessa pahasti kenollaan. Mutta kuka sitä nyt olisi jaksanut pahakseen pistää.

Nyt olen sitten taas Limassa, ja rauhallisin mielin käynnistelen tämän Etelä-Amerikan kevään kahta viimeistä kuukautta. Aika menee nopeasti ja viiden kuukauden pikavisiitti on suoranainen loukkaus tätä mannerta kohtaan, mutta näin tämä nyt menee. Perun vaaleissa kävi muuten huonosti, vielä huonommin kuin Suomessa. Toinen kierros käydään Keiko Fujimorin ja Ollanta Humalan välillä, ja demokratian tulevaisuus Perussa on uhattuna. Toisaalta tähän tulokseen päädyttiin demokraattisen prosessin kautta, joten se siitä.

Voikaa hyvin ja kommentoikaa!





Matucana.


Vesiputous Matucanassa.


Taksi matucanalaisittain.



Plaza de Armas, Arequipa.


Alttari surupuvussaan.


Colcan laaksoa ja terassiviljelmiä, tällä alueella on viljelty maata jo kauan ennen Inkoja tai espanjalaisia.


Colcan kanjoni.


El condor pasa. Huonolaatuinen kuva ei tee oikeutta tälle upealle linnulle, jonka siipien kärkiväli on yli 3 metriä (vrt. laulujoutsen, reilu 2 metriä).


Hostellin aamiaisterassilta Arequipassa, taustalla tulivuori Misti.


Alpakka poikineen.


Alpakka ja täti.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Vaalit siellä ja vaalit täällä

Perussa on huomenna presidentinvaalien ensimmäinen äänestyskierros. Kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta jatkaa sitten kesäkuussa järjestettävälle toiselle kierrokselle (ellei joku sattuisi saavuttamaan yli 50 prosenttia äänistä jo ensimmäisellä kierroksella). Vaaleihin mennään erittäin tiukoissa asetelmissa. Viidestä pääehdokkaasta mikä tahansa yhdistelmä voi jatkaa toiselle kierrokselle. Vahvimmilla ovat edelleen vanhat tutut Toledo (ex-presidentti) ja Keiko "Albertontytär" Fujimori. Keskustaoikeistolainen PPK eli Kuzcinsky esiintyy jonkinlaisena muutoksen airueena ja vaikuttaa olevan suosittu myös köyhempien väestönosion keskuudessa. Muutosta ajaa myös vasemmistolainen entinen sotilas Ollanta Humala. Peru on kokenut vajaan 200 vuoden itsenäisyytensä aikana viisi sotilashallintoa (viimeinen oli Fujimorin hallitus 1990-2000) ja Humalan pelätään keikauttavan Perun takaisin autoritaarisen sotilashallinnon tielle (Keikon suhteen on samanlaisia huolia). Joten huolimatta siitä, että persut huolestuttavat Suomessa, on täällä kyllä vielä aika paljon enemmän pelissä näissä vaaleissa. Samaan aikaan käydään myös kongressivaalit.

Viime viikolla oli kaverini Daniel täällä seuranani, kuten viime blogissa mainitsin. Tarkoitus oli matkustaa viikonloppuna ja katsella Limaa vielä tällä viikolla. Suomessa tapahtui kuitenkin ikäviä asioita, jotka pakottivat Danielin lähtemään jo perjantaina kotimaahan, jossa hänen suurta ihmisyyttään ja ystävyyttään tarvittiin kipeämmin kuin Limassa. Onneksi ehdimme sentään katsella Limaa muutaman päivän ja viettää pari hauskaa iltaa parantaen maailmaa hyvän ruoan ja Pisco Sour:ien (Perun "kansallisdrinkki") äärellä.

Viikonloppuna kävimme kämppisten kanssa surffaamassa, ja oli kyllä hauskaa! Jos tänä viikonloppuna kerkiän, niin ehdottomasti menen uudestaan. Opetustunti+lauta maksaa 40 solea, eli 10 euroa, ja laudan saa 20 solella käyttöönsä ilman opettajaa. Yllättävän kovaa liikuntaa on lainelautailu!

Torstaina istuimme iltaa kotona (Danielin tuliaisiksi tuoma salmaripullo tuhoten) ja yritimme lähteä juhlimaan Barrancoon ranskalaisen kämppikseni Clémentin ja tämän perulaisen kaverin Juan-Manuelin kanssa, mutta paikalle saavuttuamme totesimme, että la ley seca, eli "kuivalaki" oli jo voimassa. Kyseinen laki kieltää alkoholin myynnin vaaliviikonloppuna. Niinpä kaikki baaritkin olivat suljettuina. Eilen olimme kaupunkia kiertelemässä ja Museo de la Nacionissa kaverini Hannikan kanssa (turkulainen henkilö, joka on harjoittelussa suurlähetystössä). Museossa on muun muassa alkuperäiskulttuurien keramiikkaa, mutta suurimman vaikutuksen teki kyllä raju valokuvanäyttely Sendero Luminoso -terroristiryhmän toiminnasta. Sendero Luminoso on kauhistuttava, mutta mielenkiintoinen luku Perun lähihistoriassa. Ilmiön selittäminen vaatii sen verran paljon blogitilaa, että teen sen seuraavassa kirjoituksessa, muuten tulee liian pitkä kirjoitus (tavoitteenani on, että blogini lukeminen kestäisi maksiimissaan yhden kahvikupillisen verran).

Muutoin on täällä lähinnä opiskeltu, kurssit ovat niin hyviä, että olen tehnyt todella tunnollisesti töitä kaikille kolmelle kurssille. Tällaisina hetkinä rakastun uudellen historiaan oppiaineena. Tulla nyt tänne ja istua luennolla, joka käsittelee Perun yhteiskunnan historiaa, tai siirtomaiden historiografian rekonstruoimista alkuperäisväestöjen näkökulmasta, ahaa-elämys/oppitunti -suhde on varmasti noin 100/1. Upeata.

Viime viikolla olin UTPMP:n (vapaaehtoisorganisaatio) kokouksessa, ja huomenna piti jo lähteä töihin, mutta nyt ei taas ole kuulunut mitään. Välillä tämä on tällaista ehkä-menoa tässä kulttuurissa, mutta mitäs sitten, kyllä minä sinne hommiin vielä kerkiän.

Niin, ja äänestetty on. Kohta saadaan jännittää sitten myös Suomen vaaleja! Ja SM-liigan finaaleja, joita pelataan tänä vuonna Espoossa!


Huaca Pucllana, Lima-kulttuurin ajoilta (ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta) peräisin oleva raunio keskellä kaupunkia Mirafloresissa. Vaikuttava paikka, mutta valitettavasti raunioita on rekonstruoitu paljon vähällä tiedolla.


Mirafloresia.


Magdalenaa (kotikaupunginosaani).


Magdalenaa sekä garúa, kostea sumupilvi joka pelmahtaa kaupungin ylle aina iltapäivisin (näin syssyllä/talvella).


Tämä ei ole HappyMealin lelu vaan inkakulttuurin ajoilta periytyvä astia. Museo de la Nación, Lima.