maanantai 27. kesäkuuta 2011

Viimeisenä iltana

Niin tuli viimeisen blogitekstin aika. Tällä viikolla olen viimeistellyt opintojani ja hyvästellyt ystäviäni. Lähden Limasta todella haikein mielin. Mutta iloitsen kovasti siitä, että jo näin lyhyessä ajassa ehdin kokea niin paljon ja tavata niin monia inspiroivia ihmisiä, että lähdön hetkellä iskee kaihomieli. Olen tehnyt myös paljon ajatustyötä kuluneina kuukausina ja käynyt virvoittavia keskusteluja upeiden ihmisten kanssa. Tämä matka on lopulta ollut mahtava ennaltaehkäisevä hoito kyynisyyteen kutsuvaa maailmankuvaa vastaan. Olen tehnyt hommia säntillisesti, mutta minua on myös muistutettu siitä, että pitää osata nauttia joutilaisuudesta ja olla lapsellinen välillä. Näihin harvoihin lauseisiin päätän blogini ja hyvin todennäköisesti myös julkisen päiväkirjanpitoni. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille! Lopuksi kuvia viimeisen viikon varrelta.

Yst. terv.
Perunkirjoittelija


Viimeinen kerta vapaaehtoistyössä.


Läksiäiset.


Viimeinen kerta lempikaupassani Magdalenan mercadolla. Hyllykaupalla perulaista luomukahvia, joka jauhetaan tarvittaessa asiakkaan odottaessa. Tuoksu on aivan uskomaton!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kaksijakoisia juttuja ja kuveja, kuveja!

Elämä on ambivalenttia touhua. On muistot ja menneisyys, ja suunnitelmat ja tulevaisuus. Nykyhetki on kuin roomalainen ovien, porttien ja transitioiden jumala Janus, jolla on kahdet kasvot. Toiset katsovat taakse, toiset eteen. Pysy siinä sitten nahoissasi. Siksi hetkessä eläminen on niin kovin vaikeata. Kaksijakoista ja tuskallisen vaikeata, mutta palkitsevaa!

Olin varma, että tällä kertaa en avaudu riviäkään... Alle kolme viikkoa jäljellä suurensuurta Etelä-Amerikan -seikkailua, tunteet kovin kaksijakoiset. Suuri haikeus ja suuri odotus. Kaksijakoisuus, mutta miellyttävä sellainen, mieli ja sydän täynnä kauniita asioita, katsoo sitten kuluneita kuukausia - kaikkia hienoja hetkiä, upeita paikkoja ja ihmeellisiä ihmisiä - tai tulevia suven viikkoja Suomessa, kotimaassa.

No tuli kuitenkin avauduttua, tämän takia suhteeni blogaamiseen on ambivalentti. Aina tulee joko tyhjänpäiväisyyksiä tai sydänveripalttua, vaikka toisaalta niitä on just hauska [sic] lukea jälkeenpäin. Tämä valittaminen on hiukan epäkohteliasta teitä kohtaan, jotka jaksatte lukea ja jopa kommentoida! Kiitos siitä, te annatte tälle lurittelulle arvon ja olette sittenkin blogaamiseni raison d'être toisin kuin viime kerralla erehdyin luulemaan. Mutta tunnen, että flirttailu/viha -suhteeni blogimaailman kanssa alkaa lähestyä loppuaan ja hyvä niin! Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Mutta vielä kerran tahi kaksi kirjoittelen täältä kaukaa, ihmeiden mantereelta!

Yksi juttu vielä: Ihmisoikeusrikkomuksista syytetty upseeri Ollanta Humala voitti Perun presidentinvaalien toisella kierroksella diktaattorintytär Keiko Fujimorin. Kuten nobelisti ja Perun kuunnelluin intellektuelli Mario Vargas Llosa sanoi, toinen kierros oli kuin valinta terminaalivaiheen syövän ja AIDSin välillä. Tiedä sitten kumpi on kumpi, mutta Mario asettui lopulta tukemaan Ollantaa ja Perunkirjoittelija samoin, joten TOIVOTTAVASTI pienempi paha voitti ja Peru jatkaa nousuaan (maailman toisiksi nopeimmin kasvava talous). Ihannetilanteessa vientitulot myös päätyisivät kansalle asti, toisin kuin viimeisten 500 vuoden ajan. Arriba, Perú!

Ja nyt, annan kuvien puhua puolestaan, patologisena tekstinsuoltajana tosin kommentoin hiukan ja yritän tämän audiovisuaalisen viestinnän kautta välittää hiukan tunnelmia ja vaikutelmia.





Niiiin perulaista, melkein, mutta ei ihan. Viittomakielen tulkin peittää tv-kanavan oma logo, ja koko reilun tunnin kestäneen presidentinvaalidebatin ajan. Toinen esimerkki lukuisten joukosta: Lähimarketin pankkiautomaatti on sijoitettu siten, että kun on jonoa (eli aina) niin sisään-/uloskäynti tukkeutuu täysin. Mutta niiin perulaista on myös se, että kukaan ei välitä, ehtiihän sitä kauppaan. Toivon, että pieni annos tämän yhteiskunnan rentoa asennetta (jota välillä on kyllä liian kanssa) jäisi asumaan minuun.



Yliopistolta pohjoiseen.


Maaginen Lima. Keskellä kaupunkia on pari tuhatta vuotta vanhan Lima-kulttuurin raunioita. Kuvan raunio sijaitsee aivan yliopiston kulmalla.



Lisää raunioita yliopiston kulmalla.



Kampusta, oikealla Ciencias Sociales, jossa suurin osa kursseistani on. Vasemmalla kappeli. PUCP on edelleen katolilainen yliopisto, vaikkei se arjessa näy ja suurin osa professoreista ja opiskelijoista haluaisi eroon nimellisestäkin katolilaisuudesta yliopistossaan. Silti puhekielessä yliopisto on aina “La Católica”.