Kiitos kaikista kommenteista edelliseen lurautukseen, erittäin mukava lukea teidän mietteitänne! Kulunut viikko on mennyt kokonaisuudessaan yli 3000 metrissä, suuri osa yli neljässä tonnissa ja upeita paikkoja on tullut nähtyä. Matkareitti muuttui hieman alustavasta, siitä alempana. Tämänkertainen teksti on jäsennelty paikkojen mukaan.
San Pedro de Atacama (Chile) - Uyuni (Bolivia)
Saavuin San Pedroon tiistai-iltana melko ahdistavan 26 tunnin bussimatkan jälkeen. Nukuin muutaman tunnin eräässä hostellissa, ja aamulla oli sitten lähtö maastoautosafarille Uyunin suola-aavikolle. Sarah ja Oli(vier), kaverini Québecistä, olivat varanneet meille auton ja kuljettajan, ja niinpä starttasimme kohti Bolivian rajaa.
Jo rajalla huomasi, että Chilen ja Bolivian välissä menee rumasti ja ylimalkaisesti sanottuna ensimmäisen ja kolmannen maailman raja. Alla olevasta kuvasta voi päätellä raja-aseman varustelutason. Matka jatkui joka tapauksessa hiljaisen mutta varman bolivialaiskuskimme kyydissä. Meidän lisäksemme autossa oli saksalainen pariskunta, sveitsiläinen Julien sekä albertalainen Sean. Hauska porukka. Kuvat kertokoon enemmän tästä reissusta, yövyimme alkeellisissa bolivialaiskylissä, joissa suihkuja ei ollut ja vessat oli tavallaan. Ihmiset ovat eri näköisiä kun Argentiinassa ja Chilessä ja pukeutuvat perinteisiin asuihinsa (etenkin maaseudulla), tien varteen kyhättyjen kappeleiden seinillä roikkuu uhrattuja laamanjalkoja ja muuta hauskaa. Maisemat olivat aivan upeita, karuja ja mittasuhteiltaan käsittämättömiä. Eläimiä näkyi myös runsaasti, flamingoja, laamoja ja melko harvinainen lentokyvytön ja strutsimainen nandu, jonka olemassaolosta en ollut lainkaan tietoinen.
Potosí
Saavuimme Uyunin kaupunkiin safarimme jälkeen. Tarkoituksenani oli alkujaan jatkaa La Paziin, mutta kun oli niin hyvää matkaseuraa, päätin jatkaa Sarah:n ja Olin kanssa Potosín kaupunkiin. Potosí on tunnettu Espanjan suurvalta-asemaa ylläpitäneistä hopeakaivoksistaan ja traagisesta historiastaan. Kaupunki oli jaettu kahteen osaan, toisessa asui superrikkaat espanjalaiset hopeakaivosten omistajat, toisessa infernaaliseen pakkotyöhön kaivoksissa pakotetut eteläamerikkalaiset ja afrikasta tuodut orjat. Ne jotka eivät kuolleet kuukausien yhtäjaksoisen pakkotyön aikana, menehtyivät kaivosmyrkkyihin myöhemmin tai elivät vammautuneina lopun elämää. Arviolta kahdeksan miljoonaa orjaa kuoli kaivoksissa Espanjan vallan aikana. Järkyttävintä kaupungissa on se, että kaivokset ovat edelleen toiminnassa (hopea on vaihtunut esimerkiksi sinkkiin ja lyijyyn), ja kaivosmiesten (ja -lapsien) olosuhteet eivät ole olennaisesti paremmat kuin siirtomaa-aikana. Aikamoinen paikka.
Copacabana ja Isla del Sol
Potosíin jätin Sarah:n ja Olin ja jatkoin itse Titicacan rannalle Copacabanan kaupunkiin, La Pazissa vain bussia vaihtaen. Tänään tein koko päivän veneretken Isla del Sol:in saarelle. Saarella on inkoja edeltävän aimarankielisen Tiwanaku-kulttuurin temppeliraunioita. Ketsuankieliset Inkat valloittivat Isla del Sol:in hieman ennen kuin espanjalaiset ehtivät paikalle. Inkat omivat temppelit omiin uskonnollisiin tarkoituksiinsa (ja rakensivat lisää kivirakennelmia), ja ilman loistavaa paikallista aimarankielistä opasta (joka puhui toki sentään espanjaa opastuksen aikana) olisin luullut kaikkia raunioita inkojen aikaansaannoksiksi. Mielenkiintoista oli kuulla, että aimaranpuhujat mieltävät inkat yhtälailla valloittajaksi kuin espanjalaisetkin. Vaelsin saaren päästä päähän, 11 kilometrin upea ulkoilu teki hyvää erinäisten moottoroitujen liikkumismuotojen jälkeen. Muuten, aimaraa ja ketsuaa puhutaan edelleen laajalti näillä alueilla (aimaraa enempi Boliviassa ja ketsuaa taas enemmän Perussa).
Noin, siinäpä taas vähän tekstiä. Huomenna matka jatkuu Perun puolelle Cuzcoon. Machu Picchu vielä edessä, sitten on suuntana Lima. Liian vähän aikaa varasin matkailuun, niin paljon jää näkemättä. Mutta así es la vida.
Kommentoikaa taas, ja voikaa hyvin!

Bolivian raja-asema. Joo kuva on vino, tiedän.

Laguna colorada ja flamingoja.

Laamantapaisia (Guanako, kesyn laaman villiversio).

Välillä puhkesi rengaskin, mutta onneksi kuskilla ei ollut peukalo keskellä kämmentä!

Surrealistista suola-aavikkoa. Uyunin suola-aavikko on maailman isoin, yli 10000 neliökilometriä.

Trikkikuvausleikittelyä aavikolla, etualalla Oli.

Lossi yli Tiquinansalmen.

Aavikoiden jälkeen oli kiva nähdä vähän vettä ja vehreyttä. Upea Isla del Sol.

Raunioita aurinkosaarella.

Isla del Sol (nimi tulee inkojen myytistä, jonka mukaan auringon jumala syntyi tällä saarella)
Makeita kuvia, mahtava toi trikki! Täällä pohjoisessa ilma on ruvennut pikkuhiljaa lämpenemään, tänään oli jo mielestäni vähän plussaa. Se myös näkyy, sillä nyt tiet ovat liukkauden sijaan aivan loskassa!! Koulu alkaa pikkuhiljaa mennä rutiinilla, mitä nyt vähän läksyjä ;)! Terveisiä täältä!
VastaaPoistaKiitos, kun lähetit blogiosoitteesi keskimmäisemme välityksellä Facebookissa, pääsemme mukaan seikkailuusi. (Minä en Facebookissa ole enkä sinne tule, se olisi vähän hankalaa ammateissani eikä ihan suositeltuakaan. Tapaan toisessa työssäni paljon nuoria aikuisia ja joudun kyllä selittelemään, miksi en lärvikirjaile. Tykkään heistä muuten niin paljon!)
VastaaPoistaHienoa, että kokemuksesi ovat pääosin plussan puolella tähän asti. Kerran elämässä -seikkailulta kuulostaa lukiessa. Soittele tai skypettele - aikaero huomioon ottaen - jos on isoja sairausongelmia jatkossa. Joskus osaa puhelimessakin auttaa. Ja luulenpa, että korkeatasoinen skype-kuva voi joskus auttaa.
Kerroinkin, että eräs erikoistuvamme on chileläisen kanssa naimisissa ja opiskellut ns. preklinikan Santiagossa. Blogiasi lukiessa tuli kyllä sellainen ole, että onpas se hänen sukulaistensa Valparaiso kaukana. Taisit mennä kyllä vähän kiertotietä...
Vietimme "hiihto"loman Koillis-Ranskassa, lähinnä Bretagnessa ja sukuloimassa Cognacissa (ihan oikeasti). Paljon terveisiä Sinulle sieltäkin. Matkasimme osin junalla, osin vuokra-autolla. Serkkusi luki karttaa edessä ja minä istuin koipi suorana takapenkillä. Kuntouduin paljon viikon aikana, kun pystyin kävelemään ulkona, ei ollut liukasta eikä kylmää!! Ja tekipä hyvää nähdä muutkin kuin nämä kotiseinät puolen vuoden "koppielämän" jälkeen.
Toisen serkkusi tytär on ollut hoidossani muutamana päivänä viikossa. Kehittyy edelleen vauhdilla. Kehen mahtaakaan tulla, kun on niin puhelias?! Niin pitkä on tytön muisti, että ainakin joku aavistus on Sinusta varmaan, kun palaat kesällä. Uusin riemastuttava löytö ovat vanhat, kaapista löytyneet rytmisoittimemme. Mamin proteeseista lähtee tosi hieno ääni metallin resonoidessa...
Millä vempeleellä oikein olet bloggaillut, kännykänkö avulla?
Noita kuvia katsellessa tulee kyllä mieleen, että olisi varmaan sille "Kanadanhanhelle" ollut käyttöä. Mutta ehkä piväntasaajan läheisyys vähän kompensoi 4000 m:n korkeutta. ja toisaalta, sille takille on ollut kylä käyttöä täällä :-) Lainasin sitä mökille hiihtolomalla. Olen Herefordsheressä (tai jotain sinne päin) ja olen nähnyt vuoden ekat narsissit - toivoa on, että vielä Suomessakin on kevät! Voi hyvin siellä, hyvä, että kohta olet Limassa.
VastaaPoistakiitos kommenteista ja tervetuloa vaan Outin porukkakin seuraamaan blogia. Päivitys tapahtuu nettikahviloista, ja on kyllä välillä todella tuskaista näiden koneiden ja yhteyksien kanssa. Limassa hankin sitten oman myllyn, että helpottuu elämä!
VastaaPoista