Kulunut viikko on ollut varsin erikoinen. Se alkoi ikävällä tavalla ja jatkui kuten oli alkanutkin melkein loppuun saakka. 15 tunnin yöbussin jälkeen saavuin Mendozaan maanantaina. Tunsin heti, että olo ei ollut ihan normaali. Tein kuitenkin pienen bussiretken Maipún viinitiloille ja sain kokeilla kolmea eri Malbecia. Hyviä olivat! Hostellille palattuani totesin, että kuume oli noussut melko korkeaksi ja loppupäivä meni sängynpohjassa. Olin ehtinyt varata itselleni kiertoajelun Andeille tiistaiksi, ja sen peruuttaminen ei ollut enää mahdollista. Niinpä pumppasin itseni täyteen lääkkeitä tiistaiaamuna ja lähdin reissuun. 14 tunnin ajelu minibussilla ja pieni hyppely pitkin vuoria ei ollut todellakaan mikään nautinto kuumepotilaalle, mutta maisemat olivat kyllä aivan huikeita. Aconcagua nähtiin kaukaa, lähempänä sen huippu oli pilvien peittämä.
Loppuviikosta Mendozassa ei ole paljon sanottavaa. Olin todella kovassa kuumeessa keskiviikkona ja torstaina, ja Kettu Ripulainenkin häiriköi läsnäolollaan. Onneksi sekä hostellin henkilökunta, että huonetovereinani ollut italialainen pariskunta olivat erittäin huolehtivaisia. Hostellissa työskentelevä tyttö jopa keitti minulle kanakeittoa ja huolehti lääkityksestäni. Hyvä paikka siis olla kipeänä, lopulta.
Perjantaina helpotti viimein, ja illalla hostellin omistaja, vanha argentiinalaispatu, grillasi oikein kunnon satsin lihaa ja se huuhdeltiin alas tukevalla Malbecilla. Joten vähän sain minäkin kuitenkin nauttia Mendozan herkuista lopulta.
Valparaísoon saavuin lauantai-iltana, upean bussimatkan jälkeen. Bussi ylitti Andit aivan Aconcaguan vierestä ja maisemia ei kyllä pysty sanoin eikä oikein kameroinkaan kuvailemaan. Yrityksiä kuitenkin alempana.
Jos Mendoza oli alusta asti vähän nihkeä minua kohtaan, otti Valparaíso minut avosylin vastaan. Raikas tuuli toi Tyynenmeren tuoksun kaupunkiin, ja ihmisten ystävällisyys oli alusta lähtien mielestäni ihan eri luokkaa kuin Argentiinassa, tosin on muistettava että ensimmäisinä terveinä päivinä kaikki tuntuu aina ihanalta.
Valparaíso ei pettänyt ennakko-odotuksia, kaupunki on aivan fantastinen. Tunnelma on iloinen, boheemi, ja tämän UNESCO-kaupungin rakenne - "hökkeleitä" rakennettuina piktin mäkiä - on todella hauska. Eilen kävin kaupungin fiilistelemisen lomassa Pablo Nerudan kotimuseossa, joka oli todella hienosti toteutettu. Nerudan koti Valparaíson parhaalla paikalla oli taiteellisesti mutta kalliisti sisustettu. Kaikesta huomasi, että diplomaattinakin toiminut Pablo ei todellakaan ollut mikään nälkäpalkalla elävä runoilijanrenttu. Hieno talo ja runoilija joka tapauksessa! Illalla kävelimme huonetoverinani olleen québecittären ja tämän ranskalaisen kaverin kanssa hostellista viereiselle kukkulalle juomaan oluet heidän viimeisen Valparaíson-iltansa kunniaksi. Baarin terassilta näki yli kumpuilevan Valparaíson ja komea täysikuu nousi valtamerestä - tällaisessa ympäristössä puhkeaa herkästi runosuoli* muiltakin kuin Nerudoilta!
*lainaus kummitädiltä
Tänään olin Valparaíson sisarkaupungissa Viña del Marissa ihan rehellisesti rannalla lukemassa ja ottamassa d-vitamiinia ja väriä kehoon ja sieluun sairauden jälkeen. Huomenna kiertelen vielä kaupunkia ja käyn parissa museossa. Merenkulkumuseo kuuluu pakolliseen ohjelmaan, olihan Valparaíso ennen Panaman kanavan avaamista erittäin strategisessa paikassa ajatellen laivaliikennettä Atlantilta Tyynellemerelle. Illalla suuntaan sitten kohti pohjoista. 24 tuntia saan körötellä bussissa San Pedro de Atacamaan. Siellä on tarkoituksena tavata québecin-kaverini Sarah ja Olivier, jotka matkustelevat tämän kevään Etelä-Amerikassa. Suunnitelmissa on mennä heidän kanssaan maastoautosafarille halki Bolivian suola-aavikoiden. Sitten alkaakin olla jo hoppu kohti Limaa - Machu Picchun kautta - koska koulu alkaa kahden viikon päästä.
Näin päättyy tämänkertainen perunkirjoitus. Upea manner tämä on ja mitä enemmän näkee, sitä enemmän haluaisi nähdä. Paljon jää jäljelle vielä seuraaville reissuille Argentiinasta ja Chilestä - esimerkiksi koko Patagonia! Mutta ensi kerralla sitten.
Voikaa hyvin siellä, nopeasti menee aika, kevät koittaa pian Suomessakin!

Melko kylmän näköisiä vuorenhuippuja!

Alhaalla solassa menee tie, jota pitkin bussi Mendozasta Chileenkin kulki.

Andien huippuja, vasemmassa reunassa kaikkein korkein, Aconcagua (6962 m).

Viña del Marin beachia, taustalla Valparaíso eli "Valpo".

Nerudan terassilta. Siitä runosuolesta vielä...

Nerudan talo alhaalta nähtynä.

Joukkoliikennettä valpolaisittain.





